lauantai 6. lokakuuta 2012

Kokonaisedullinen pyjamaratkaisu

 
Tässä istuu eräs nukkumaan menossa oleva pieni poika uudessa pyjamassaan. Pyjama onkin varsinaista säästömallia, sen ompelussa on säästetty sekä kangasta että aikaa. Mutta varsin kelpoisa ja mieleinen siitä tuli, suloisen pehmoinen ja mukavan joustava. Kas näin säästöpyjama on ommeltu:

                                 

Ensin etsin keskenään sopivan värisiä ja pehmoista aikuisten t-paitoja, joista vähintään yksi on todella iso.  Tässä se iso on oranssi viskoosipoolo, kokoa XL, uffan euronpäiviltä ostettu. Sitten etsin kaavat: tavallinen housukaava ilman sivusaumaa ja tavallinen raglanhiha-paitakaava. Sen ison paidan vartalo-osasta leikkasin ne pyjamaan housut. Kun lahkeensuun asettelee paidan helman kohdalle, ei lahkeensuita tarvitse päärmätä.

 

Sitten avasin poolopaidan hihat ja leikkasin niistä pyjamaan raglanhihat. (Hihan kaava on yläosastaan poikki, koska teen samalla kaavalla myös t-paitoja. Silloin kun teen pitkähihaisia, asettelen hihakaavan osat kankaalle peräkkäin.) Hieman tässä joutui saumavaroista tinkimään, mutta sillä ei ole käytännössä mitään väliä, koska tuo oranssi kangas on todella joustavaa. Ja taas, päärmäämisen kiersin käyttämällä valmista hihansuupäärmettä.

 

Seuraavaksi leikkasin paidan ''vartalokappaleet'' vaaleansinisestä t-paidasta, jossa on printtiä. (Tämä paita oli muistaakseni S:lta tai K:lta, kiitos teille!) Tässä kaavassa on mukana päärmevaraa, mutta valmista päärmettä käyttäen sen saattoi jättää leikkaamatta mukaan.

 

Kun kaikki kappaleet oli leikattu, saumuroin pyjaman kasaan. Kaula-aukkoa varten leikkasin renkaan poolopaidan kauluksesta ja jätin sen hieman löysäksi, että pyjama varmasti olisi helppo pukea päälle. Housujen vyötärölle saumuroin kuminauhan.  


Koska hihan- ja lahkeensuissa on käytetty valmiita päärmeitä, joutuu saumat siistämään jotenkin. Yleensä pujotan saumurilangat sauman sisään ja tikkaan sauman päältä parin sentin matkan tavallisella ompelukoneella. 

Sen lisäksi, että tämä pyjama oli materiaalikustannuksiltaan todella halpa, se oli myös  todella nopea ommella. Itse asiassa tämän blogitekstin kirjoittaminen on tainnut viedä enemmän aikaa kuin pyjaman ompelu.


lauantai 22. syyskuuta 2012

Syysvarustetta

  

Ompelin hameen tyttärelleni. Hame on tehty vanhasta esiliinasta, joka oli vyötärölle solmittavaa mallia. Leikkasin helman poikki, ompelin yhden pystysuuntaisen sauman, pujotin vyötärönauhan sisälle kuminauhaa ja lisäsin pari nepparia sivuun. Esiliinassa oli taidokas rypytys, kangasta oli saatu pakattua vyötärönauhan alle todella paljon. Mikä tietysti on hyvä asia lopputuloksen kannalta!


Pojalle ompelin ulkoiluhousut. Materiaali on kangaspala vanhasta tee itsellesi anorakki -pakkauksesta. En sitten tehnyt anorakkia, lähinnä siksi että se olisi ollut minulle aivan liian suuri. Mutta siitä kangasmäärästä tekee jo vaikka mitä kolmevuotiaalle.

 

Kaapista löytyi vanha villatakki, joka oli pidetty jo siihen kuntoon, että ei se enää mikään kaunistus ollut. Laitoin villatakin pesukoneeseen 60 asteeseen ja lopputuloksena oli kelpo huopaa. Huovasta ompelin itselleni lapaset. En ihan ole vakuuttunut noin paksun huovan käyttämisestä ompelumateriaalina. Saumavaroista tulee väistämättä liian paksut ja tönköt. Ehkä nuo lapaset pitäisi koota ensin ja huovuttaa vasta sitten, mutta lopputuloksena voi taas olla melkein minkä kokoiset lapaset tahansa...

 

Ompelin kaverini tulevalle vauvalle kaksi paitaa. Kankaat on pieniä jämiä muista ompeluksista -- etsin kangaslaatikostani mahdollisimman pehmeitä ja joustavia kankaita. Harmaa paita on trikoota ja tummansininen joustofroteeta. Kanttaukset ovat trikoota. 

 

Kaveriltani kulkeutui meille pala nostalgista valmistikkikangasta. Sitä samaa, mistä 70- ja 80-luvuilla tehtiin paljon takkeja ja housuja. Pala oli niin pieni, ettei siitä enää takkia olisi saanut, mutta liivin pikkulapselle sai.


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Takasin ompelupöydän ääreen

Kesällä ompelin jotain pientä, kuten tämän hameen kaverini tyttärelle. Vyötäröllä on resori ja helmassa vinonauhaa. Kangas on eräästä ihanasta aarrelaatikosta ja vanhaa kunnon puuvillaa. Kaava on Ottobresta alunperin, mutta se taisi kyllä muokkautua tunnistamattomaksi jo hametta suunnitellessa. Helmaan lisäsin leveyttä aika lailla. 

 

Ompeluaikaa on ollut kesällä melko vähän, mutta neulomis- ja virkkausaikaa sitäkin enemmän. Tämä alla oleva huivi on virkattu Punta Yarnsin Merisoft-langasta isolla koukulla ja malli on Dropsin.


Olen kokeillut myös aikuisten vaatteiden ompelua. Tässä on paita uusimmasta Ottobre Womanista. Kangas on ribbitrikoota kangaskaupasta.


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Teepaitasavotta I

 

T-paitoja ei lapsilla ole koskaan liikaa. Leikkelin aikaa sitten trikoovarastostani (= t-paitoja ja tunikoita tms. kavereilta ja kirppiksiltä)  kierrätyspaitoja ja kyselin lapsilta toiveita koristelusta. Tyttären toivekuvio oli sydän. Kokeilin kirjoa sen paitaan koneella: piirsin kangasliidulla sydämen, kiinnitin taakse kirjontaharsoa ja tikkasin koneella ristiin rastiin satunnaisesti. 

Tämä oli ensimmäinen kokeilu tästä ideasta ja voisi tässä tekniikkaa hieman vielä kehittää. Ensinnäkin, taakse kannattaa laittaa veteen liukeneva kirjontaharso. Irtirevittävän irti repiminen on mahdotonta, tai jos ei mahdotonta, niin ainakin hyvin vaikeaa. Toinen huomio oli, että vaikka kuinka olisi huolellinen kirjontaharson kanssa, tämmöinen tekniikka ei ole venyvien kankaiden ystävä. Minä en ajatellut asiaa etukäteen, vaan kirjoin sydämen ohuelle elastaanitrikoolle.

Tässä lähikuva sydämestä:

 

Ompelin myös pienen pussukan. Pintamateriaalina on kuusikulmioita. Tikkasin ne kiinni flanelliin ommelten vierestä. Vuorina on ohut puuvilla. Vetoketju & kankaat & vuori ovat kierrätyskamaa.


lauantai 2. kesäkuuta 2012

Puff puff

 

Tässä on vanha trikoopusero, hihat ovat rispaantumassa ja aivan liian lyhyet. Mutta kukkaset ovat ah, niin ihanat. Siispä vaihdetaan hihat. Ja koska ollan lähdetty prinsessalinjalle, niin hihojen kankaaksi valitsin ohuen ja vaaleanpunakukkaisen puuvillan ja malliksi puffin. Hihan kaavan piirsin samalla  tavalla halkaisemalla kuin edellisessä postauksessa, paitsi nyt siirsin hihanpuolikkaita tasaisesti eri suuntiin.   Valmiina kesämenoon:

 

Idea hihojen vaihtoon on Juju-lastenvaatekirjasta. Samanlaiset puffihihat tein myös yöpaitaan:


Yöpaidan kaava on muokattu t-paidan kaavasta. Kangas on kaverilta saatua trikoota, hieman kiiltäväpintaista eikä ihan mahdottoman venyvää. Edessä oleva kuvio on painettu käyttämällä kakkupaperin palasta sabloonana, ensin yksi kuvio ylöspäin ja sitten toinen kuvio viereen alaspäin.


Ps. Kiitos taas materiaaleista, ainakin V, O, P&T ja vieläkö joku muukin?

tiistai 29. toukokuuta 2012

Pikainen singoalla

 

Punaisesta kevyestä puuvillasta tuli perus-singoalla. Näitä on yllättävän nopea ommella: ei laskoksia, istutuksia, kaitaleita, nappilistoja tai muutakaan työlästä. Kaula-aukon tein kääntämällä kangasta nurjalle. Paremman saisi kaitaleen avulla, mutta näin ohuessa kankaassa toimii kääntäminenkin. Helmaan ja taskunsuuhun tikkasin polvekenauhaa.

Kaavana käytin samaa vanhaa Suuren Käsityökehden 1/09 singoallaa. Koska se on joustavalle kankaalle suunniteltu, hihat ovat hieman ahtaat joustamattomasta kankaasta tehtynä. Siispä lisäsin hihoihin vähän lisää kangasta:


Leikkasin kaavan keskeltä halki ja avasin leikkauskohtaa kuten kuvasta näkyy. Sitten piirsin kankaalle hihansuun linjan (himmeä vaakaviiva kynänkärjen kohdalla). Hihojen sivuja jatkoin suoraan samassa linjassa alas.

Ps. Kuvassa näkyvä kynä on yksi ompelutarvikelaatikkoni luottokamoista. Se on ihan tavallinen hyvin pehmeä lyijykynä ja sillä voi piirtää suurimmalle osalle kankaista. Piirtelen sillä kaikki merkit ja joskus myös ompeleiden paikat.

Pps. Kiitos, V!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Kiertäviä aamutakkeja

Sain muutama viikko sitten kyydin Myrtsiin* ja ostin sieltä muutaman kivan tekstiilin kierrätykseen. 
 
 

Tämän hupparin kangas oli alunperin aamutakki. Ilmeisesti melko vähän käytetty, kangas oli siistissä kunnossa ja laadukkaan oloista. Saumat sen sijaan olivat jo vähän ratkeilleet. Huppariin koossa 110 meni vajaa puolet aamutakin kangasmäärästä. 

Kaava on Ottobresta, mutta sitä on muokattu sieltä täältä. Muokkauksien jälkeen standardimittaiset vetoketjut eivät käy, mutta opettelin lyhentämään metallisen vetoketjun sivuleikkureilla. Se olikin yllättävän helppoa! Ensin väännetään stopparit irti, sitten leikataan vetoketju sopivaan mittaan. Seuraavaksi napsitaan sivuleikkurilla hakasia irti muutaman sentin mitalta, niin että vetoketju taipuu ommeltaessa siististi nurjalle. Lopuksi kiinnitetään stopparit takaisin uusille paikoilleen pihdeillä puristamalla.


Samalta kirppikseltä löytyi myös vanha kylpytakki. Koska kangas oli niin ihanan kukkaisa ja hinta kohdillaan, ostin sen pienennettäväksi ja hieman paranneltavaksi. Lyhensin hihat ja helmat, lisäsin neppareita puttuvien kohdille ja vaahvistin saumoja. Lopputuloksena on kylpytakki tyttärelle, reilulla kasvunvaralla:


Lopuksi vielä kuva kuusikulmioista, joiden ompelu on tämän kesän mukana kulkeva käsityöni. Nämä kuusikulmiotilkkutyöt ommellaan siis käsin, mutta ompelus pysyy varsin pitkään sopivan pienenä laukussa kuljetettavaksi. Jos intoa riittää, näistä tulee lopulta tilkkupeitto. Jos taas ei, niistä tulee, hmm, pieni tilkkupeitto.


* Eräs suosittu kirpputori Vantaalla, tai jotain sinne päin ;)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kierrätysmekkoja


Uusimman Ottobren kaava numero 13 vaikutti sopivalta ommeltavaksi vanhasta paidasta. Tässä siis lähtökohta: 


Marimekon jokapoika ja sävyyn sopivaa retropuuvillaa. Kaava on selvästikin tarkoitettu ohuemmalle kankaalle, mutta nämä tarvikkeet sattuivat nyt olemaan hollilla.

 Leikkasin alaosan maripaidasta niin, että paidan nappilista  siirtyi sellaisenaan mekkoon. Yläosassa korvasin napit neppareilla. Paidan taskun siirsin mekon etuosaan.

Jos nyt tekisin tuolla kaavalla mekon, niin vuorittaisin sen yläosasta ja välttäisin näin malliin kuuluvan kaitalesirkuksen. Lisäksi vaihtaisin rypytykset pieniin sieviin laskoksiin. Tässä vielä lähikuva mekon etuosasta:


 Ompelin tuossa myös hatun. Otetaanpa siitä kuva samalla...

 

 Kaava on sama vanha Ottobren kukkahattu 3/2011. Kangas on ihan käyttämätöntä ja kierrättämätöntä Marimekkoa.


Lopuksi vielä kuva pikaisesta mekko-kierrätyksestä. Tämä oli alunperin jonkun ketjuliikkeen kesämekko kokoa 170. Siinä oli kiva röyhelöhelma ja hienot kirjailut ylhäällä. Koska tyttäreni on kokoa 110, pätkäisin mekosta keskeltä palan pois ja kavensin yläosaa. Rypytin sitten framilonilla helman kiinni yläosaan ja lyhensin olkaimia. Ja koko ompeluksen hurautin kasaan vuorineen päivineen saumurilla :)

Ps. Kiitos materiaaleista, O ja V!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kahdet housut

 

Nämä ovat bermudat kokoa 134, pellavaa. Kaava on Ottobresta 3/2011 (muokattuna). Materiaali on naisten pellavahousut (kiitos, S!). Niissä oli lahkensuussa kivat tikkausrivistöt, jotka säästin näihin bermudoihin. Lisäksi tasku on irroitettu alkuperäisistä housuista ja siirretty reisitaskuksi tuohon sivulle.

Taskun voi periaatteessa siirtää useammallakin tavalla. Tässä leikkasin taskun ensin irti taustakankaineen ja sitten leikkelin taustakangasta pois mahdollisimman paljon, sekä taskun vierestä että sen sisältä. Varoin tietty katkomasta taskun kiinnittäviä lankoja. Koska tämä pellava on melko ohutta, taskun taakse / sisälle voi taustakangasta jättää aika lailla, ei niistä kovin suurta myttyä taskun alle jää.

 

Koristeeksi tikkasin vahvistetulla suoraompeleella kalan. Sama kalakuvio esiintyy myös pienemmän pojan keväthousuissa:


 

Ompeluluokan jämälaarista löytyi pieni pala vihreää enstexiä. Ompelin siitä nämä ulkoiluhousut. Miksihän nykyään valmisvaatteissa käytetään niin vähän enstexiä? Siksikö, että se on niin tolkuttoman kestävää, että kukaan ei enää ostaisi lapsille uusia ulkoiluvaatteita, kun siskon/serkun/naapurin vanhatkin on vielä ihan ok.?

 

Tämä on kuva housujen vyötäröltä takaa. Teen lasten housujen kuminauhavyötäröt aina ompelemalla ensin kuminauhan saumurilla kiinni ja tikkaamalla sitten ompelukoneella päältä. Joskus kuitenkin herää ommellessa epäilys, että entä jos vyötärökuminauha jäikin turhan väljäksi. Tai entä jos vahva kangas venyttää tikatessa kuminauhaan lisää pituutta? Siinä tapauksessa jätän alimpaan tikkaukseen pienen kolon. Siitä voi hätätapauksessa pujottaa sisään ohuen lisäkuminauhan kaventamaan vyötäröä ;)

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Hattuja ja vinkkejä niiden ompeluun


 Tein lapsille lisää kesähattuja. Nyt pojille. Kaava on Ottobresta 3/2011, mutta ilman pään ympäri kiertävää nauhaa. Pienemmälle pojalle teen hattuja koossa  52 ja isoveljelle kokoa 55. Kangas on kaveriltani saatua tvilliä ja se on hänen itsensä värjäämää. Tuo väri on minusta todella upea! Kiitos, R!



Hatun vuori on kierrätyskamaa, vanhaa hametta(?) eräästä tilkkupussista.



 Isoveljen hattu on myös tvilliä, vuori vanhaa miesten kauluspaitaa.



                                                      *       *       *


Sekalaisia vinkkejä hattujen ompeluun

 

Tämä on minulle tärkein ompelutarvike: säädettävä jalka, jonka nimeä en enää edes muista, mutta jolla ompelen kaikki tikkaukset. Tuo valkoinen osa kulkee kiltisti ommelta tai reunaa pitkin, jolloin tikkauksista saa todella tarkat ja suorat. Valkoisen osan paikkaa voi säätää vasemmalle tai oikealle, jolloin tikkauksen paikan voi määrätä tarkasti.



Skarppia jälkeä, eikö?

Hattuje tehdessä saa silittää paljon. Monesti silitettävät kohdat ovat kaarevia tai muuten hankalia. Silitystä helpottaa ihan tavallinen keittiöstä haettu patahanska. Laitetaan hanska toiseen käteen, hattu hanskan päälle ja silitysrauta toiseen käteen.


Ottobren ohjeilla hattuja tehdessä loppuun tulee eräs todella vaikea työvaihe: hattu pitäisi koota yhdistämällä hattuosa, lieri ja vuori kaikki yhdellä ompeleella. Ei helppoa. Vaihtoehtoisesti (kiitos, opettaja M!) voi ommella ensin hattuosan ja leirin toisiinsa. Sitten ommella käsin vuorin paikalleen (yllättävän helppoa!) ja lopuksi tikata sauman päältä. Tikkaus samalla kiinnittää vuorin toiseen kertaan paikoilleen, eli jos se käsinompelu ei ollutkaan loistavan hyvää, eipä se suuremmin haittaakaan ;)

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kesä!

 

Ompelupöydän äärestä katsottuna kesä on ihan pian. Aloitin tyttären kesävaatettamisen lierihatusta. Kangas on netistä ostettu vanha verho(?), materiaaliltaan puuvilla-pellava -sekoitetta. Vuori, joka ei kuvassa näy, on miesten paitapuseroa. Kaava on Ottobresta nro 3/2011.

Tuo hattu oli  ihana ommella. Pieniä sieviä kaavakappaleita, paljon päällitikkauksia ja koko työ ommellaan perusompelukoneella. Ainoa ongelmakohta oli hatun huipulla olevat saumavarat. Miten ne taiotaan olemattomiksi? 

 

Jokin aika sitten sain sukulaisilta inspiroivia materiaaleja. Kangasta, vaatteita ja tilkkuja. Ensimmäisenä ompeluun päätyi tämä suloisen tuntuinen viskoosi. Siitä tuli keväthuivit minulle & tyttärelle. Muoto on suorakaide, ja koska ohuen kankaan päärmääminen tuntui hankalalta, ompelin huivit saumurilla pussiin.

 

Lopuksi vielä kesämekko tyttärelle. Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 1/09, ihan perus-singoalla. Materiaali on toiselta sukulaiselta saatua vanhaa pussilakanaa. Kiitos, mesenaatit!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Heks heks!

 

Kokeilin kuusikulmioiden ompelua, ensimmäisestä yrityksestä tuli sohvatyyny. Kankaat ovat ehtaa kierrätyskamaa sukulaisilta, kavereilta ja kirpparilta (reunuksen ja taustan kangas, turkoosi puuvilla: kiitos, R!).

Kuusikulmioiden ompelu on loppujen lopuksi melko helppoa, vaikka tilkut yhdistetäänkin käsin ompelemalla. Jokainen tilkku on kiinnitetty pahvilätkään, joten ommeltavat reunat ovat nätisti vierekkäin. Koska tilkkupintaa kootaan pienistä osista, tämmöinen on helposti mukaan otettava ompelus. 

Kiitos inspiraatiosta ja ohjeista, kewa!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Neulepaidan uusi elämä

Vuoronperään flunssaiset lapset ovat  pitäneet minut toista viikkoa sisällä. Joten eipä tässä muuta tekemistä ole ollut (lasten hoivaamisen lisäksi) kuin ompeleminen ja bloggaaminen. Tässä on kirpparilta ostettu neule. Merkiltään Vero Moda, materiaaliltaan kehno ja kooltaan aivanliianpieni.

 

Mutta siinä oli seitsemän hurmaavaa isoa nappia. Hinnan ollessa vähintäänkin kohdallaan, päätin ostaa sen pelkkien nappien takia.


Koska ei sitä neuleparkaa voi nappien irrotuksen jälkeen roskiinkaan heittää, päätin sitten kuitenkin ommella kankaasta jotain. Leikkasin neuleen poikki kainaloiden alapuolelta ja käänsin alaosan ylösalaisin. Lisäsin vyötärökuminauhan ja frillan (joka on leikattu hieman alkuperäisen neuleen kainalonkohtia ylempää). Puseron sivusaumat jäivät hameen sivusaumoiksi.

 

Frilla on poimutettu Framilonin avulla, mikä onkin melko uutta minulle. Ja ei hassumpi tapa rypyttää joustavaa kangasta: saumastakin tulee joustava, ja on tuo tapa nopeampikin kuin poimulankojen kanssa askartelu.

 

Alkuperäisessä puserossa oli poolokaulus. Kun nappilistan leikkasi irti, ompelemalla yhden sauman + huolittelemalla reunat saumurilla sai aikaan pikaisen kaulurin. Hieman epäsymmetrinen näin ommeltu kauluri väistämättä on, mutta olkoon :)