Huppari, tuo Suomen kesän ykkösvaruste!

 

Kesä on ihan kohta, joten ompelin hupparin. Kaava on uusimmasta Ottobresta ''Brum Brum'', mutta ilman niitä kainalo-osia ja taskuja. Koko on 110, mutta hihoja on lyhennetty. Itse asiassa hihoista tuli liian lyhyet, ja ehkä vaihdan niihin pidemmät resorit, jahka käyttäjä kasvaa hieman. Kangas on naapurilta (kiitos, I!), vuori on Marimekon palalaarista. Tuo vuorikangas on hyvin ohutta ja liukasta, olisikohan viskoosia? Vetoketju on kirpparilta.

 

Tätä hupparia ei ole ommeltu täysin pussiin: alhaalla oleva resori on huoliteltu saumurilla ja ommeltu tuohon päälle suoraompeleella kiinni. Tätä ommellessani halusin selvittää, miten tuommoinen huppari pitäisi oikein ommella. Pahin ongelmakohta näyttää olevan vetoketju & resori -yhdistely. Monessa valmisvaatteessakin näyttää vetoketju venyttävän helmaresoria aika lailla. Ja venyy se vähän tuossakin. Ajattelin tilata nyt keväällä hieman Muru-neulosta ja ommella kesäksi kaikille lapsilleni lisää huppareita.

 

Tässä vielä löytö Uffan euronpäiviltä hieman leikeltynä ja paranneltuna: Sinänsä se oli ihan kiva värikäs velourpusero, noin viisivuotiaan kokoa ja kimallustakin löytyy. Mutta malliltaan se oli vähintäänkin outo, ei ihme, että se oli Uffaan päätynyt. Katkaisin hihat, kuten kuvasta näkyy, lisäsin resorit, poistin todella kapean poolokauluksen ja laitoin kaula-aukkoonkin resorin (kiitos, T & P!).

Paitoja

 

Ompelin tässä äskettäin muutaman peruspaidan lapsille. Yllä oleva on kokoa 134. Marimekon puuvilla on ompelukurssikaveriltani (kiitos!) ja hihakangas, viskoosia, on kangaskaupasta. Tämä viskoosi onkin mielenkiintoinen tuttavuus. Luulisin, että sen tuotanto kuormittaa vähemmän ympäristöä kuin puuvillan.  Toisaalta arkijärki sanoo, että ennenkuin jostain puusta on saatu tekstiiliin sopivaa kuitua irti, niin aika liemissä sitä on uitettava. Mitenkähän tuo on? Lisäksi viskoosi on  muuten mainio kangas vaatteissa noin käyttäjän kannalta. Hengittävä, eikä varmasti kutita! 

Poro (peura?) on kirjottu vahvistetulla suoraompeleella, kuvio on Ottobresta. 

                                          

Tuon paidan raglansaumat on tehty saumavarat ulospäin ja ne on päällitikattu ihan suoraompeleella. Kyseessä on siis fusku-tasosauma. Teen noita aika usein, nimenomaan raglansaumoihin. Suoraompeleen takia tuo ei paljoa jousta, mutta ei raglansauman paljoa joustaa tarvitsekaan, koska hihojen viskoosineulos on todella joustavaa. Näissä fusku-tasosaumoissa on bonuksena vielä se hyvä puoli, että nurjalta puolelta sauma on todella sileä. Sopisi varmaan myös herkkäihoisille?

 

Tämä on taas t-paita kokoa 110. Hihojen kangas on kaveriltani (kiitos, V!), etu- ja takakappaleiden trikoo on ostettua. Eksyneen näköisen pupun alkuperä on tällä hetkellä hämärän peitossa, en löydä millään täältä bittiavaruudesta henkilöä, jota tästä kuviosta pitäisi kiittää.

Juhlamekko ja arkiasu

 

Sain kaveriltani (kiitos, V!) naisten  vanhan juhlamekon. Kangas oli paksua samettia, malliltaan se oli hieman tätimäinen kotelomekko. Toinen kaverini (kiitos, O!) suunnitteli siitä kangasmäärästä juhlamekon viisivuotiaalle tytölleni. Ja minä leikkasin rouvamekon palasiksi ja ompelin tämän.

Etukappaleella on itse asiassa sauma, mutta se on peitetty kimallusnauhalla. Kimallusnauha on ostettu tästä läheltä kirpparilta -- eräs varsin originelli tyyppi myi siellä kaikkea kimmeltävää varsin halvalla ja teki instant-ennustuksia  siinä kirppispöytänsä äärellä... Vyötäröllä oleva satiininauha + helman satiinikantti ovatkin sitten minun kannaltani mekon kalleimmat osat. Tuo vyötärön nauha sekä etukappaleen sauma olivat pakkoratkaisuja, kangas loppui yksinkertaisesti kesken.

Mekkoa innolla ommellessani tein aikalaisen mokan: ompelin sen liian ohuilla saumavaroilla. Saa nähdä, miten kauan tuo kestää. Ja miksi, oi miksi, en ajatellut asiaa silloin kangasta leikatessani?

 

Joka kuvassa on myös eräs extrahenkilö. Joten, lisättäköön loppuun vielä outfit of the day: Metsolan(?) ruudullisesta joustofroteesta ommeltu asu. Hupparin ompelin aikaa sitten, se alkaa olla jo pieni. Vuorina on jotain aikuisten vanhaa paitaa. Housut taas on ommeltu tällä viikolla.  

Aikaa sitten tehtyjä tilkkupeittoja

 

Olen tehnyt viime vuosina 3 tilkkupeittoa, rehellisellä fuskutyylillä.  Tämän yllä olevan päällyksen kankaat ovat kierrätyskamaa kaikki, siinä on mm. mieheni paitaa, minun paitaa ja sukulaisten varastoista löytyneitä tilkkuja. Tuo hieman mustikoita muistuttava kuosi on äitini mekosta, jota myös minä käytin paljon. 

Ja kyllä, mukana on Finnjetin logokangasta. Ostin sen kirpputorilta; myyjä vakuutteli kovasti, ettei ollut varastanut laivalta tyynyliinoja. Hän oli kuulemma ostanut aikanaan varustamolta pakkakaupalla kangasta ja ommellut niistä pussilakanoita ja tyynyliinoja (tarkalla tiiraamisella kyllä näki, että tyynyliinat olivat todella kotiompelijan tekemiä).

Tausta on uutta kangasta, ihan laadukasta puuvillaa, joka näkyy myös reunoilla. Tuossa ei siis ole erillisiä reunuskaitaleita, vaan taustakangasta on käännetty reunaksi. Välissä on ohut vanu.

 

Tämä tilkkupeitto on minulle itselleni. Kankaina on sitä, tätä ja tuota. Omien ompelusten jämiä, eräs kaunis vanha hame, tyynyliinaa, peritty pieni pöytäliina. Ja kaverini kirppispöydästä varsin edullisesti ostettu tyynynpäällinen, kiitos E! Ja kiitos kaikki muutkin mesenaatit, jotka kankaitaan tunnistavat!  Taustana on tämä:

 

Kyseessä siis on kaikkien kierrätyslöytöjeni ehdoton kuningatar, vanhaa tukevaa kangasta ompeluluokan jämälaarista. Ei sieltä koskaan ennen ole mitään tuommoista löytynyt. Eikä kyllä sen jälkeenkään. Piti mennä oikein lottorivikin täyttämään samalla viikolla, jos vaikka sama onni jatkuisi! Onnetar oli kuitenkin päättänyt niin, että kangasjackpot riittää minulle.

Molemmat tikkupeitot on koottu ilman sen kummempaa suunnitelmaa (ja sen kyllä huomaa, voi moni sanoa). Aloitin kasaamalla samanhenkisiä kankaita lattialle ja yritin aikaansaada hyvän värikombinaation. Sitten leikkelin kankaat tilkuiksi ja samalla vielä korjailin väriyhdistelmää. Tilkut on kaikki samanlevyisiä ja niiden pituus vaihtelee satunnaisesti. Ensin ompelin tilkuista suikaleita ja sitten yhdistin suikaleet yhtenäiseksi pinnaksi. Tässä fusku-tilkkupeittotyylissä on erinomaista se, että armotonta kulmien kohdistamista ei satunnaisuuden takia tule vastaan ollenkaan. Peitot on tikattu ompelemalla suoraan, kera yläsyöttäjän. 

Yltiöromanttinen tyyny

 

Tämä pieni sohvatyyny sai uuden päällysteen. Idea on eräästä hienosta ja taidokkaasta tilkkutyöblogista. Lyhyesti sanottuna tuohon on ommeltu fleece-neliöitä (joiden kulmista puuttuu palaset) toisiinsa kiinni saumavarat ulospäin ja sitten saumavarat on hapsutettu.

Fleece on kavereiltani saatuja paloja. Kiitos teille kaikille viidelle: valkoinen: A, pinkit S tai H, samoin muistaakseni vihreät, purppurasta ei mitään muistikuvaa, taustan punainen P & T!