Teepaitasavotta I

 

T-paitoja ei lapsilla ole koskaan liikaa. Leikkelin aikaa sitten trikoovarastostani (= t-paitoja ja tunikoita tms. kavereilta ja kirppiksiltä)  kierrätyspaitoja ja kyselin lapsilta toiveita koristelusta. Tyttären toivekuvio oli sydän. Kokeilin kirjoa sen paitaan koneella: piirsin kangasliidulla sydämen, kiinnitin taakse kirjontaharsoa ja tikkasin koneella ristiin rastiin satunnaisesti. 

Tämä oli ensimmäinen kokeilu tästä ideasta ja voisi tässä tekniikkaa hieman vielä kehittää. Ensinnäkin, taakse kannattaa laittaa veteen liukeneva kirjontaharso. Irtirevittävän irti repiminen on mahdotonta, tai jos ei mahdotonta, niin ainakin hyvin vaikeaa. Toinen huomio oli, että vaikka kuinka olisi huolellinen kirjontaharson kanssa, tämmöinen tekniikka ei ole venyvien kankaiden ystävä. Minä en ajatellut asiaa etukäteen, vaan kirjoin sydämen ohuelle elastaanitrikoolle.

Tässä lähikuva sydämestä:

 

Ompelin myös pienen pussukan. Pintamateriaalina on kuusikulmioita. Tikkasin ne kiinni flanelliin ommelten vierestä. Vuorina on ohut puuvilla. Vetoketju & kankaat & vuori ovat kierrätyskamaa.

Kiertäviä aamutakkeja

Sain muutama viikko sitten kyydin Myrtsiin* ja ostin sieltä muutaman kivan tekstiilin kierrätykseen. 

 

 

Tämän hupparin kangas oli alunperin aamutakki. Ilmeisesti melko vähän käytetty, kangas oli siistissä kunnossa ja laadukkaan oloista. Saumat sen sijaan olivat jo vähän ratkeilleet. Huppariin koossa 110 meni vajaa puolet aamutakin kangasmäärästä. 

Kaava on Ottobresta, mutta sitä on muokattu sieltä täältä. Muokkauksien jälkeen standardimittaiset vetoketjut eivät käy, mutta opettelin lyhentämään metallisen vetoketjun sivuleikkureilla. Se olikin yllättävän helppoa! Ensin väännetään stopparit irti, sitten leikataan vetoketju sopivaan mittaan. Seuraavaksi napsitaan sivuleikkurilla hakasia irti muutaman sentin mitalta, niin että vetoketju taipuu ommeltaessa siististi nurjalle. Lopuksi kiinnitetään stopparit takaisin uusille paikoilleen pihdeillä puristamalla.

Samalta kirppikseltä löytyi myös vanha kylpytakki. Koska kangas oli niin ihanan kukkaisa ja hinta kohdillaan, ostin sen pienennettäväksi ja hieman paranneltavaksi. Lyhensin hihat ja helmat, lisäsin neppareita puttuvien kohdille ja vaahvistin saumoja. Lopputuloksena on kylpytakki tyttärelle, reilulla kasvunvaralla:

Lopuksi vielä kuva kuusikulmioista, joiden ompelu on tämän kesän mukana kulkeva käsityöni. Nämä kuusikulmiotilkkutyöt ommellaan siis käsin, mutta ompelus pysyy varsin pitkään sopivan pienenä laukussa kuljetettavaksi. Jos intoa riittää, näistä tulee lopulta tilkkupeitto. Jos taas ei, niistä tulee, hmm, pieni tilkkupeitto.

* Eräs suosittu kirpputori Vantaalla, tai jotain sinne päin ;)

Heks heks!

 

Kokeilin kuusikulmioiden ompelua, ensimmäisestä yrityksestä tuli sohvatyyny. Kankaat ovat ehtaa kierrätyskamaa sukulaisilta, kavereilta ja kirpparilta (reunuksen ja taustan kangas, turkoosi puuvilla: kiitos, R!).

Kuusikulmioiden ompelu on loppujen lopuksi melko helppoa, vaikka tilkut yhdistetäänkin käsin ompelemalla. Jokainen tilkku on kiinnitetty pahvilätkään, joten ommeltavat reunat ovat nätisti vierekkäin. Koska tilkkupintaa kootaan pienistä osista, tämmöinen on helposti mukaan otettava ompelus. 

Kiitos inspiraatiosta ja ohjeista, kewa!

Aikaa sitten tehtyjä tilkkupeittoja

 

Olen tehnyt viime vuosina 3 tilkkupeittoa, rehellisellä fuskutyylillä.  Tämän yllä olevan päällyksen kankaat ovat kierrätyskamaa kaikki, siinä on mm. mieheni paitaa, minun paitaa ja sukulaisten varastoista löytyneitä tilkkuja. Tuo hieman mustikoita muistuttava kuosi on äitini mekosta, jota myös minä käytin paljon. 

Ja kyllä, mukana on Finnjetin logokangasta. Ostin sen kirpputorilta; myyjä vakuutteli kovasti, ettei ollut varastanut laivalta tyynyliinoja. Hän oli kuulemma ostanut aikanaan varustamolta pakkakaupalla kangasta ja ommellut niistä pussilakanoita ja tyynyliinoja (tarkalla tiiraamisella kyllä näki, että tyynyliinat olivat todella kotiompelijan tekemiä).

Tausta on uutta kangasta, ihan laadukasta puuvillaa, joka näkyy myös reunoilla. Tuossa ei siis ole erillisiä reunuskaitaleita, vaan taustakangasta on käännetty reunaksi. Välissä on ohut vanu.

 

Tämä tilkkupeitto on minulle itselleni. Kankaina on sitä, tätä ja tuota. Omien ompelusten jämiä, eräs kaunis vanha hame, tyynyliinaa, peritty pieni pöytäliina. Ja kaverini kirppispöydästä varsin edullisesti ostettu tyynynpäällinen, kiitos E! Ja kiitos kaikki muutkin mesenaatit, jotka kankaitaan tunnistavat!  Taustana on tämä:

 

Kyseessä siis on kaikkien kierrätyslöytöjeni ehdoton kuningatar, vanhaa tukevaa kangasta ompeluluokan jämälaarista. Ei sieltä koskaan ennen ole mitään tuommoista löytynyt. Eikä kyllä sen jälkeenkään. Piti mennä oikein lottorivikin täyttämään samalla viikolla, jos vaikka sama onni jatkuisi! Onnetar oli kuitenkin päättänyt niin, että kangasjackpot riittää minulle.

Molemmat tikkupeitot on koottu ilman sen kummempaa suunnitelmaa (ja sen kyllä huomaa, voi moni sanoa). Aloitin kasaamalla samanhenkisiä kankaita lattialle ja yritin aikaansaada hyvän värikombinaation. Sitten leikkelin kankaat tilkuiksi ja samalla vielä korjailin väriyhdistelmää. Tilkut on kaikki samanlevyisiä ja niiden pituus vaihtelee satunnaisesti. Ensin ompelin tilkuista suikaleita ja sitten yhdistin suikaleet yhtenäiseksi pinnaksi. Tässä fusku-tilkkupeittotyylissä on erinomaista se, että armotonta kulmien kohdistamista ei satunnaisuuden takia tule vastaan ollenkaan. Peitot on tikattu ompelemalla suoraan, kera yläsyöttäjän. 

Yltiöromanttinen tyyny

 

Tämä pieni sohvatyyny sai uuden päällysteen. Idea on eräästä hienosta ja taidokkaasta tilkkutyöblogista. Lyhyesti sanottuna tuohon on ommeltu fleece-neliöitä (joiden kulmista puuttuu palaset) toisiinsa kiinni saumavarat ulospäin ja sitten saumavarat on hapsutettu.

Fleece on kavereiltani saatuja paloja. Kiitos teille kaikille viidelle: valkoinen: A, pinkit S tai H, samoin muistaakseni vihreät, purppurasta ei mitään muistikuvaa, taustan punainen P & T!

Tilkkupeitot nukeille

Kauan sitten päästin lapset tilkkukorille valitsemaan kankaita, joista ompelen tilkkupeitot heidän nukeilleen. Lapset valitsivat ja unohtivat sitten koko jutun, joten ompelin nämä nukkejen tilkkupeitot joululahjoiksi. Pienten peittojen kanssa oli kiva opetella vapaatikkausta. Siis syöttäjä pois päältä, tikkausjalka koneeseen, zen-ilme naamalle ja tasaiseen tahtiin kaartelemaan tuommoista satunnaissuikeroa kankaalle. Todella koukuttavaa puuhaa! Vielä en ole uskaltautunut vapaatikkaamaan oikeita tilkkupeittoja, mutta ehkä joku päivä...

Vapaatikkausta lähikuvissa:

Kaikki kolme peittoa: