Kahdet housut

 

Nämä ovat bermudat kokoa 134, pellavaa. Kaava on Ottobresta 3/2011 (muokattuna). Materiaali on naisten pellavahousut (kiitos, S!). Niissä oli lahkensuussa kivat tikkausrivistöt, jotka säästin näihin bermudoihin. Lisäksi tasku on irroitettu alkuperäisistä housuista ja siirretty reisitaskuksi tuohon sivulle.

Taskun voi periaatteessa siirtää useammallakin tavalla. Tässä leikkasin taskun ensin irti taustakankaineen ja sitten leikkelin taustakangasta pois mahdollisimman paljon, sekä taskun vierestä että sen sisältä. Varoin tietty katkomasta taskun kiinnittäviä lankoja. Koska tämä pellava on melko ohutta, taskun taakse / sisälle voi taustakangasta jättää aika lailla, ei niistä kovin suurta myttyä taskun alle jää.

 

Koristeeksi tikkasin vahvistetulla suoraompeleella kalan. Sama kalakuvio esiintyy myös pienemmän pojan keväthousuissa:

 

Ompeluluokan jämälaarista löytyi pieni pala vihreää enstexiä. Ompelin siitä nämä ulkoiluhousut. Miksihän nykyään valmisvaatteissa käytetään niin vähän enstexiä? Siksikö, että se on niin tolkuttoman kestävää, että kukaan ei enää ostaisi lapsille uusia ulkoiluvaatteita, kun siskon/serkun/naapurin vanhatkin on vielä ihan ok.?

 

Tämä on kuva housujen vyötäröltä takaa. Teen lasten housujen kuminauhavyötäröt aina ompelemalla ensin kuminauhan saumurilla kiinni ja tikkaamalla sitten ompelukoneella päältä. Joskus kuitenkin herää ommellessa epäilys, että entä jos vyötärökuminauha jäikin turhan väljäksi. Tai entä jos vahva kangas venyttää tikatessa kuminauhaan lisää pituutta? Siinä tapauksessa jätän alimpaan tikkaukseen pienen kolon. Siitä voi hätätapauksessa pujottaa sisään ohuen lisäkuminauhan kaventamaan vyötäröä ;)

Hattuja ja vinkkejä niiden ompeluun

 Tein lapsille lisää kesähattuja. Nyt pojille. Kaava on Ottobresta 3/2011, mutta ilman pään ympäri kiertävää nauhaa. Pienemmälle pojalle teen hattuja koossa  52 ja isoveljelle kokoa 55. Kangas on kaveriltani saatua tvilliä ja se on hänen itsensä värjäämää. Tuo väri on minusta todella upea! Kiitos, R!

Hatun vuori on kierrätyskamaa, vanhaa hametta(?) eräästä tilkkupussista.

 Isoveljen hattu on myös tvilliä, vuori vanhaa miesten kauluspaitaa.



                                                      *       *       *


Sekalaisia vinkkejä hattujen ompeluun

 

Tämä on minulle tärkein ompelutarvike: säädettävä jalka, jonka nimeä en enää edes muista, mutta jolla ompelen kaikki tikkaukset. Tuo valkoinen osa kulkee kiltisti ommelta tai reunaa pitkin, jolloin tikkauksista saa todella tarkat ja suorat. Valkoisen osan paikkaa voi säätää vasemmalle tai oikealle, jolloin tikkauksen paikan voi määrätä tarkasti.

Skarppia jälkeä, eikö?

Hattuje tehdessä saa silittää paljon. Monesti silitettävät kohdat ovat kaarevia tai muuten hankalia. Silitystä helpottaa ihan tavallinen keittiöstä haettu patahanska. Laitetaan hanska toiseen käteen, hattu hanskan päälle ja silitysrauta toiseen käteen.

Ottobren ohjeilla hattuja tehdessä loppuun tulee eräs todella vaikea työvaihe: hattu pitäisi koota yhdistämällä hattuosa, lieri ja vuori kaikki yhdellä ompeleella. Ei helppoa. Vaihtoehtoisesti (kiitos, opettaja M!) voi ommella ensin hattuosan ja leirin toisiinsa. Sitten ommella käsin vuorin paikalleen (yllättävän helppoa!) ja lopuksi tikata sauman päältä. Tikkaus samalla kiinnittää vuorin toiseen kertaan paikoilleen, eli jos se käsinompelu ei ollutkaan loistavan hyvää, eipä se suuremmin haittaakaan ;)

Kesä!

 

Ompelupöydän äärestä katsottuna kesä on ihan pian. Aloitin tyttären kesävaatettamisen lierihatusta. Kangas on netistä ostettu vanha verho(?), materiaaliltaan puuvilla-pellava -sekoitetta. Vuori, joka ei kuvassa näy, on miesten paitapuseroa. Kaava on Ottobresta nro 3/2011.

Tuo hattu oli  ihana ommella. Pieniä sieviä kaavakappaleita, paljon päällitikkauksia ja koko työ ommellaan perusompelukoneella. Ainoa ongelmakohta oli hatun huipulla olevat saumavarat. Miten ne taiotaan olemattomiksi? 

 

Jokin aika sitten sain sukulaisilta inspiroivia materiaaleja. Kangasta, vaatteita ja tilkkuja. Ensimmäisenä ompeluun päätyi tämä suloisen tuntuinen viskoosi. Siitä tuli keväthuivit minulle & tyttärelle. Muoto on suorakaide, ja koska ohuen kankaan päärmääminen tuntui hankalalta, ompelin huivit saumurilla pussiin.

 

Lopuksi vielä kesämekko tyttärelle. Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 1/09, ihan perus-singoalla. Materiaali on toiselta sukulaiselta saatua vanhaa pussilakanaa. Kiitos, mesenaatit!

Heks heks!

 

Kokeilin kuusikulmioiden ompelua, ensimmäisestä yrityksestä tuli sohvatyyny. Kankaat ovat ehtaa kierrätyskamaa sukulaisilta, kavereilta ja kirpparilta (reunuksen ja taustan kangas, turkoosi puuvilla: kiitos, R!).

Kuusikulmioiden ompelu on loppujen lopuksi melko helppoa, vaikka tilkut yhdistetäänkin käsin ompelemalla. Jokainen tilkku on kiinnitetty pahvilätkään, joten ommeltavat reunat ovat nätisti vierekkäin. Koska tilkkupintaa kootaan pienistä osista, tämmöinen on helposti mukaan otettava ompelus. 

Kiitos inspiraatiosta ja ohjeista, kewa!

Neulepaidan uusi elämä

Vuoronperään flunssaiset lapset ovat  pitäneet minut toista viikkoa sisällä. Joten eipä tässä muuta tekemistä ole ollut (lasten hoivaamisen lisäksi) kuin ompeleminen ja bloggaaminen. Tässä on kirpparilta ostettu neule. Merkiltään Vero Moda, materiaaliltaan kehno ja kooltaan aivanliianpieni.

 

Mutta siinä oli seitsemän hurmaavaa isoa nappia. Hinnan ollessa vähintäänkin kohdallaan, päätin ostaa sen pelkkien nappien takia.

Koska ei sitä neuleparkaa voi nappien irrotuksen jälkeen roskiinkaan heittää, päätin sitten kuitenkin ommella kankaasta jotain. Leikkasin neuleen poikki kainaloiden alapuolelta ja käänsin alaosan ylösalaisin. Lisäsin vyötärökuminauhan ja frillan (joka on leikattu hieman alkuperäisen neuleen kainalonkohtia ylempää). Puseron sivusaumat jäivät hameen sivusaumoiksi.

 

Frilla on poimutettu Framilonin avulla, mikä onkin melko uutta minulle. Ja ei hassumpi tapa rypyttää joustavaa kangasta: saumastakin tulee joustava, ja on tuo tapa nopeampikin kuin poimulankojen kanssa askartelu.

 

Alkuperäisessä puserossa oli poolokaulus. Kun nappilistan leikkasi irti, ompelemalla yhden sauman + huolittelemalla reunat saumurilla sai aikaan pikaisen kaulurin. Hieman epäsymmetrinen näin ommeltu kauluri väistämättä on, mutta olkoon :)

Lämmikettä

 

Pientä ja käytännöllistä: pujoliivejä eli slipovereja pienelle pojalle. Nämä pujoliivit olen tehnyt ilman varsinaista kaavaa seuraavalla reseptillä: Otetaan pojalle sopiva t-paitakaava. Leikataan etu- ja takakappaleet, mutta reilusti lyhyempinä kuin se t-paita. Seuraavaksi ommellaan liivi kasaan ja sovitetaan. Muotoillaan sitten kaula-aukkoa ja hihansuilta vähennetään sentti tai pari olkapään kohdilta. Sitten reunustetaan kaikki sopivan levyisillä resoreilla. Vyötärön resorin kävin mittaamassa sopivaksi, muut resorit arvioin kolmannes pois -nyrkkisäännöllä. Kaula-aukkon tein v-pääntien.

Yllä olevan slipoverin kangas on ompeluluokan jämälaarista. Se oli eri puolilta eri väristä, valitsin päälle vaaleamman puolen (joka luultavasti oli se nurja). Oliivinvihreä resori on Metsolasta.

 

Tässä toinen, Metsolasta ostetusta kankaasta.

 

Lopuksi vielä sovituskuva. Minun uusi lastenvaatesuosikkini :)

Peruspaitoja

 

Ompelin nipun peruspaitoja. Taain on kokoa 134, etummaiset 110 hieman eri pituisilla hihoilla. Vaihteeksi tein kaula-aukot ihan saumurilla. Tulipahan ainakin joustavat ja kestävät. Raglansaumat ovat hyväksi havaittua fusku-tasosaumaa, eli ne on ommeltu saumurilla saumavarat ulospäin ja suoraompeleella tikattu sauma litteäksi.

 

Kaikissa kolmessa paidassa on hihat kaupunki-kuosikangasta, paitsi yksissä hihoissa on jatkopalat mustaa trikoota. Muut osat ovat kierrätyskamaa: Lila viskoosi on ompeluluokan jämälaarista, lila raitatrikoo on kirpparilta ostettua paitaa. Isoimman paidan etu- ja takakappale ovat Uffan euron päiviltä ostettua mustaa  t-paitaa. Helmoissa ja hihansuissa on hyödynnetty maksimimäärä valmista päärmettä.