lauantai 7. tammikuuta 2012

Aikaa sitten tehtyjä tilkkupeittoja

 

Olen tehnyt viime vuosina 3 tilkkupeittoa, rehellisellä fuskutyylillä.  Tämän yllä olevan päällyksen kankaat ovat kierrätyskamaa kaikki, siinä on mm. mieheni paitaa, minun paitaa ja sukulaisten varastoista löytyneitä tilkkuja. Tuo hieman mustikoita muistuttava kuosi on äitini mekosta, jota myös minä käytin paljon. 

Ja kyllä, mukana on Finnjetin logokangasta. Ostin sen kirpputorilta; myyjä vakuutteli kovasti, ettei ollut varastanut laivalta tyynyliinoja. Hän oli kuulemma ostanut aikanaan varustamolta pakkakaupalla kangasta ja ommellut niistä pussilakanoita ja tyynyliinoja (tarkalla tiiraamisella kyllä näki, että tyynyliinat olivat todella kotiompelijan tekemiä).

Tausta on uutta kangasta, ihan laadukasta puuvillaa, joka näkyy myös reunoilla. Tuossa ei siis ole erillisiä reunuskaitaleita, vaan taustakangasta on käännetty reunaksi. Välissä on ohut vanu.


 

Tämä tilkkupeitto on minulle itselleni. Kankaina on sitä, tätä ja tuota. Omien ompelusten jämiä, eräs kaunis vanha hame, tyynyliinaa, peritty pieni pöytäliina. Ja kaverini kirppispöydästä varsin edullisesti ostettu tyynynpäällinen, kiitos E! Ja kiitos kaikki muutkin mesenaatit, jotka kankaitaan tunnistavat!  Taustana on tämä:


 
Kyseessä siis on kaikkien kierrätyslöytöjeni ehdoton kuningatar, vanhaa tukevaa kangasta ompeluluokan jämälaarista. Ei sieltä koskaan ennen ole mitään tuommoista löytynyt. Eikä kyllä sen jälkeenkään. Piti mennä oikein lottorivikin täyttämään samalla viikolla, jos vaikka sama onni jatkuisi! Onnetar oli kuitenkin päättänyt niin, että kangasjackpot riittää minulle.

Molemmat tikkupeitot on koottu ilman sen kummempaa suunnitelmaa (ja sen kyllä huomaa, voi moni sanoa). Aloitin kasaamalla samanhenkisiä kankaita lattialle ja yritin aikaansaada hyvän värikombinaation. Sitten leikkelin kankaat tilkuiksi ja samalla vielä korjailin väriyhdistelmää. Tilkut on kaikki samanlevyisiä ja niiden pituus vaihtelee satunnaisesti. Ensin ompelin tilkuista suikaleita ja sitten yhdistin suikaleet yhtenäiseksi pinnaksi. Tässä fusku-tilkkupeittotyylissä on erinomaista se, että armotonta kulmien kohdistamista ei satunnaisuuden takia tule vastaan ollenkaan. Peitot on tikattu ompelemalla suoraan, kera yläsyöttäjän. 

7 kommenttia:

  1. Oi ihanaa, kiitos fuskuvinkistä. Meillä on kassillinen Tytön tilkkupeittokankaita odottelemassa kun ei ole sopivaa (ja riittävän helppoa) mallia löytynyt. Tämä on täydellinen.

    VastaaPoista
  2. Ohhh miten upeat, en oikein osa päättä kumpi on kivempi, molemmat niin herkulliset!!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kehuista :)

    Viiriäinen: Ei muutakun sopivaa musaa soimaan ja fuskaamaan!

    VastaaPoista
  4. Upeat! Mun suosikkini on tuo monivärinen, herkullinen yhdistelmä kaikkea :)

    VastaaPoista
  5. Riikka: Monivärisiä niistä tulee jotenkin aina. Ei vaan tuo hillitty & hallittu suju minulta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos näin alkuun, kun olet löytänyt blogiini, kumarrus siitä siis.

    Hienolla periaatteella blogiasi pidät. Itsekkin kierrätän kankaita, jotkut kyllä pakottavat (ne kuiskii minulle kangaskaupassa) ostamaan itsensä :)

    Minulla on tulossa trikoisista (likasista/osin rikkoutuneista) "Ota tästä" korista löytyneistä rääsyistä, tällä taktiikalla pussilakana. Harmittaa vain etten kanssa tajunnut tätä tyyliä, kun omia sohvatyynyjä väsäilin sormet verillä ja ohimosuoni vartin ulkona :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Se trikookaitalehame sun blogissasi oli mainio! Täytyypä joskus kokeilla :)

      Poista