Juhlamekko ja arkiasu

 

Sain kaveriltani (kiitos, V!) naisten  vanhan juhlamekon. Kangas oli paksua samettia, malliltaan se oli hieman tätimäinen kotelomekko. Toinen kaverini (kiitos, O!) suunnitteli siitä kangasmäärästä juhlamekon viisivuotiaalle tytölleni. Ja minä leikkasin rouvamekon palasiksi ja ompelin tämän.

Etukappaleella on itse asiassa sauma, mutta se on peitetty kimallusnauhalla. Kimallusnauha on ostettu tästä läheltä kirpparilta -- eräs varsin originelli tyyppi myi siellä kaikkea kimmeltävää varsin halvalla ja teki instant-ennustuksia  siinä kirppispöytänsä äärellä... Vyötäröllä oleva satiininauha + helman satiinikantti ovatkin sitten minun kannaltani mekon kalleimmat osat. Tuo vyötärön nauha sekä etukappaleen sauma olivat pakkoratkaisuja, kangas loppui yksinkertaisesti kesken.

Mekkoa innolla ommellessani tein aikalaisen mokan: ompelin sen liian ohuilla saumavaroilla. Saa nähdä, miten kauan tuo kestää. Ja miksi, oi miksi, en ajatellut asiaa silloin kangasta leikatessani?

 

Joka kuvassa on myös eräs extrahenkilö. Joten, lisättäköön loppuun vielä outfit of the day: Metsolan(?) ruudullisesta joustofroteesta ommeltu asu. Hupparin ompelin aikaa sitten, se alkaa olla jo pieni. Vuorina on jotain aikuisten vanhaa paitaa. Housut taas on ommeltu tällä viikolla.