Mekkonen

Tässä on juhlamekkonen tyttärelleni. Kaava on Mekkotehdas-kirjasta, reilusti pidennettynä. Kangas on itse asiassa vuorikangasta (Pelastusarmeijan kirpparilta), mutta se oli niin nättiä, että piti tehdä mekko. Vuorikangas on oikeastaan aika kiitollinen mekkomateriaali: se pakkautuu pieneen tilaan eikä rypisty.

Kaarrokkeen tein pitsistä, jonka ''liimasin'' kaksipuoleisella liimaharsolla vuorikankaalle. Pitsi yksinään olisi ollut liian läpinäkyvää ja hankalaa ommella.

Takana on helmiäisnapit ja tuppilosilmut. Noin kirjavassa kankaassa niitä on vaikea kuvata, joten ...

... tällaiset ne oikeasti ovat. Kuva on toisesta samalla kaavalla tehdystä mekosta, joka oli mustaa pellavaa. Napitkin ovat samaa sarjaa. Olen oikein tyytyväinen, että opin ompelukurssilla tuon tuppilosilmujen tekemisen. Sillä voi nimittäin kiertää kammottavan napinläpien teon. Silmut vaan yksinkertaisesti aputikataan sauman kohdalle ommellessa, ja jos ne ovat valituille napeille liian isot, niin vielä sitä saumaa voi siirtää hieman ja siten muokata silmujen kokoa.

Tuunasin silityslautani uuteen kuosiin. Lauta on vanha ja päällyskään ei ollut enää kovin nätti. Niittasin siihen päälle jämäkkää retropuuvillaa. Kirpparilta löytyi siihen lisukkeeksi kokoontaittuva hihalauta, joka sai saman käsittelyn.

Lopuksi vielä jämälangoista tehty ovikoriste. Siinä on aika monta tupsua sidottuna stryrox-renkaan päälle.

Moro!

Nyt on ilmeisesti aika herättää blogi talviunilta. Paljon on tapahtunut talven mittaan, mutta nyt on taas aikaa ompelullekin. Tässä muutama viimeaikainen kierrätysompelus:

Tässä on tytölle paita, kokoa 122. Kaava on Ottobren Fancy mix. Pinkki kangas on kaverilta saatua aikuisten t-paitaa. Marimekkokangas taas oli trikoohame, joka juuri ja juuri riitti tuohon paitaan. Hameen helmassa oli pikkuinen frilla, jonka asetin paidan helmaan. 

Sitten tuunattu kaula-aukko. Kyseessä oli alunperin kilpikonnakauluksinen ysäripusero. Koska kangas oli muuten kunnossa ja paita sopivan kokoinen, päivitin kaula-aukon tälle vuosituhannelle (tai sitten takaisin 70-luvulle). Leikkasin vanhan kauluksen pois, avarsin pääntietä ja leikkasin keskelle pisaran. Kanttasin uuden kaula-aukon resorilla, joka taitaa olla samaa kuin ylimpänä olevassa paidassakin.

Tässä menee pieni piipaa-auto hurjaa vauhtia halki öisen kaupungin. Paita on ihan peruspaita kokoa 116 kirpparilta, itse applikoin vain tuon kuvion. Auton kuva on kopioitu eräistä kerhotossuista. Siniset renkaat on ommeltu vahvistetulla suoraompeleella, ympyrät piirsin ompelutarvikepurkkieni kansien avulla.

Ompelin uudelle sohvallemme pari koristetyynyä. Kankaat ja vetoketjut on kaikki omista jemmoista, kuten myös sisukset. Päällimmäisen tyynyn kankaana on pala Marimekon Fokusta, taustalla punaista ja sinistä. Keskimmäinen on vanhaa Pippuria -- hulpiossa ei lue Marimekko vaan Printex. Alin on Finlaysonin pöytäliinaa.

Kokonaisedullinen pyjamaratkaisu

 

Tässä istuu eräs nukkumaan menossa oleva pieni poika uudessa pyjamassaan. Pyjama onkin varsinaista säästömallia, sen ompelussa on säästetty sekä kangasta että aikaa. Mutta varsin kelpoisa ja mieleinen siitä tuli, suloisen pehmoinen ja mukavan joustava. Kas näin säästöpyjama on ommeltu:

                                 

Ensin etsin keskenään sopivan värisiä ja pehmoista aikuisten t-paitoja, joista vähintään yksi on todella iso.  Tässä se iso on oranssi viskoosipoolo, kokoa XL, uffan euronpäiviltä ostettu. Sitten etsin kaavat: tavallinen housukaava ilman sivusaumaa ja tavallinen raglanhiha-paitakaava. Sen ison paidan vartalo-osasta leikkasin ne pyjamaan housut. Kun lahkeensuun asettelee paidan helman kohdalle, ei lahkeensuita tarvitse päärmätä.

 

Sitten avasin poolopaidan hihat ja leikkasin niistä pyjamaan raglanhihat. (Hihan kaava on yläosastaan poikki, koska teen samalla kaavalla myös t-paitoja. Silloin kun teen pitkähihaisia, asettelen hihakaavan osat kankaalle peräkkäin.) Hieman tässä joutui saumavaroista tinkimään, mutta sillä ei ole käytännössä mitään väliä, koska tuo oranssi kangas on todella joustavaa. Ja taas, päärmäämisen kiersin käyttämällä valmista hihansuupäärmettä.

 

Seuraavaksi leikkasin paidan ''vartalokappaleet'' vaaleansinisestä t-paidasta, jossa on printtiä. (Tämä paita oli muistaakseni S:lta tai K:lta, kiitos teille!) Tässä kaavassa on mukana päärmevaraa, mutta valmista päärmettä käyttäen sen saattoi jättää leikkaamatta mukaan.

 

Kun kaikki kappaleet oli leikattu, saumuroin pyjaman kasaan. Kaula-aukkoa varten leikkasin renkaan poolopaidan kauluksesta ja jätin sen hieman löysäksi, että pyjama varmasti olisi helppo pukea päälle. Housujen vyötärölle saumuroin kuminauhan.  

Koska hihan- ja lahkeensuissa on käytetty valmiita päärmeitä, joutuu saumat siistämään jotenkin. Yleensä pujotan saumurilangat sauman sisään ja tikkaan sauman päältä parin sentin matkan tavallisella ompelukoneella. 

Sen lisäksi, että tämä pyjama oli materiaalikustannuksiltaan todella halpa, se oli myös  todella nopea ommella. Itse asiassa tämän blogitekstin kirjoittaminen on tainnut viedä enemmän aikaa kuin pyjaman ompelu.

Syysvarustetta

  

Ompelin hameen tyttärelleni. Hame on tehty vanhasta esiliinasta, joka oli vyötärölle solmittavaa mallia. Leikkasin helman poikki, ompelin yhden pystysuuntaisen sauman, pujotin vyötärönauhan sisälle kuminauhaa ja lisäsin pari nepparia sivuun. Esiliinassa oli taidokas rypytys, kangasta oli saatu pakattua vyötärönauhan alle todella paljon. Mikä tietysti on hyvä asia lopputuloksen kannalta!

Pojalle ompelin ulkoiluhousut. Materiaali on kangaspala vanhasta tee itsellesi anorakki -pakkauksesta. En sitten tehnyt anorakkia, lähinnä siksi että se olisi ollut minulle aivan liian suuri. Mutta siitä kangasmäärästä tekee jo vaikka mitä kolmevuotiaalle.

 

Kaapista löytyi vanha villatakki, joka oli pidetty jo siihen kuntoon, että ei se enää mikään kaunistus ollut. Laitoin villatakin pesukoneeseen 60 asteeseen ja lopputuloksena oli kelpo huopaa. Huovasta ompelin itselleni lapaset. En ihan ole vakuuttunut noin paksun huovan käyttämisestä ompelumateriaalina. Saumavaroista tulee väistämättä liian paksut ja tönköt. Ehkä nuo lapaset pitäisi koota ensin ja huovuttaa vasta sitten, mutta lopputuloksena voi taas olla melkein minkä kokoiset lapaset tahansa...

 

Ompelin kaverini tulevalle vauvalle kaksi paitaa. Kankaat on pieniä jämiä muista ompeluksista -- etsin kangaslaatikostani mahdollisimman pehmeitä ja joustavia kankaita. Harmaa paita on trikoota ja tummansininen joustofroteeta. Kanttaukset ovat trikoota. 

 

Kaveriltani kulkeutui meille pala nostalgista valmistikkikangasta. Sitä samaa, mistä 70- ja 80-luvuilla tehtiin paljon takkeja ja housuja. Pala oli niin pieni, ettei siitä enää takkia olisi saanut, mutta liivin pikkulapselle sai.

Takasin ompelupöydän ääreen

Kesällä ompelin jotain pientä, kuten tämän hameen kaverini tyttärelle. Vyötäröllä on resori ja helmassa vinonauhaa. Kangas on eräästä ihanasta aarrelaatikosta ja vanhaa kunnon puuvillaa. Kaava on Ottobresta alunperin, mutta se taisi kyllä muokkautua tunnistamattomaksi jo hametta suunnitellessa. Helmaan lisäsin leveyttä aika lailla. 

 

Ompeluaikaa on ollut kesällä melko vähän, mutta neulomis- ja virkkausaikaa sitäkin enemmän. Tämä alla oleva huivi on virkattu Punta Yarnsin Merisoft-langasta isolla koukulla ja malli on Dropsin.

Olen kokeillut myös aikuisten vaatteiden ompelua. Tässä on paita uusimmasta Ottobre Womanista. Kangas on ribbitrikoota kangaskaupasta.

Teepaitasavotta I

 

T-paitoja ei lapsilla ole koskaan liikaa. Leikkelin aikaa sitten trikoovarastostani (= t-paitoja ja tunikoita tms. kavereilta ja kirppiksiltä)  kierrätyspaitoja ja kyselin lapsilta toiveita koristelusta. Tyttären toivekuvio oli sydän. Kokeilin kirjoa sen paitaan koneella: piirsin kangasliidulla sydämen, kiinnitin taakse kirjontaharsoa ja tikkasin koneella ristiin rastiin satunnaisesti. 

Tämä oli ensimmäinen kokeilu tästä ideasta ja voisi tässä tekniikkaa hieman vielä kehittää. Ensinnäkin, taakse kannattaa laittaa veteen liukeneva kirjontaharso. Irtirevittävän irti repiminen on mahdotonta, tai jos ei mahdotonta, niin ainakin hyvin vaikeaa. Toinen huomio oli, että vaikka kuinka olisi huolellinen kirjontaharson kanssa, tämmöinen tekniikka ei ole venyvien kankaiden ystävä. Minä en ajatellut asiaa etukäteen, vaan kirjoin sydämen ohuelle elastaanitrikoolle.

Tässä lähikuva sydämestä:

 

Ompelin myös pienen pussukan. Pintamateriaalina on kuusikulmioita. Tikkasin ne kiinni flanelliin ommelten vierestä. Vuorina on ohut puuvilla. Vetoketju & kankaat & vuori ovat kierrätyskamaa.

Puff puff

 

Tässä on vanha trikoopusero, hihat ovat rispaantumassa ja aivan liian lyhyet. Mutta kukkaset ovat ah, niin ihanat. Siispä vaihdetaan hihat. Ja koska ollan lähdetty prinsessalinjalle, niin hihojen kankaaksi valitsin ohuen ja vaaleanpunakukkaisen puuvillan ja malliksi puffin. Hihan kaavan piirsin samalla  tavalla halkaisemalla kuin edellisessä postauksessa, paitsi nyt siirsin hihanpuolikkaita tasaisesti eri suuntiin.   Valmiina kesämenoon:

 

Idea hihojen vaihtoon on Juju-lastenvaatekirjasta. Samanlaiset puffihihat tein myös yöpaitaan:

Yöpaidan kaava on muokattu t-paidan kaavasta. Kangas on kaverilta saatua trikoota, hieman kiiltäväpintaista eikä ihan mahdottoman venyvää. Edessä oleva kuvio on painettu käyttämällä kakkupaperin palasta sabloonana, ensin yksi kuvio ylöspäin ja sitten toinen kuvio viereen alaspäin.

Ps. Kiitos taas materiaaleista, ainakin V, O, P&T ja vieläkö joku muukin?